Aamu.

It's nine in the afternoon
and your eyes are the size of the moon

Trallallaa. Jotenkin hyvä olla. Päätin aloittaa 2468 -dieetin ja söin aivan liian suuren aamiaisen siihen nähden mitä saan tänään syödä :D

Eli nielty:
-1,5 dl jogurttia ( n. 120 kcal)
-6 dl kahvia maidolla (n. 30 kcal)

yht. 150 kcal

ups. Se tarkottaa sitä että jos kahvia haluun ni saan juoda enää viis kuppia :D Ja nyt kun tätä kirjotan, kello on 7.20. Oon valvonut koko yön, kun on mennyt unirytmi ihan perseelleen, ja vaan valvon yöt, käyn koulussa ja nukun päivällä sitten koulun jälkeen. Mut nyt päätin etten nuku päikkäreitä ku yritän sit illalla käydä ajoissa nukkumaan ja alottaa elämän kunnon kansalaisena.
Vielä ikuisuus (kaks ja puoli tuntia) ennen ku koulu alkaa ja oon jo ihan valmiina, hiukka ahdistavaa. Ja kun ei ole nettiäkään ni ei mee aika sitte millään :s Oon viimeset kolme tuntia vaan istunu keittiön pöydän ääressä ja polttanut tupakkaa, se käy pitemmän päälle tylsäksi, hyvin tylsäksi. Nyt sitten päätin tylsyyden minimoimiseksi tulla päästämään verbaalista oksennusta jota voin postailla sitten koulussa ihan onnessani.

Ei mulla kyllä mitään asiaa ole. Moneltakohan kämppis heräis..

Mun tietokoneen vieressä on vielä kaks riviä suklaata jäljellä. Oon kahden vaiheilla sen suhteen: joko syötän sen jollekkin/heitän menemään, tai jätän sen tohon mun kiusaksi, jotta tuntisin itteni vahvaksi joka kerta kun katse osuu siihen. Luulen kylläkin, että sorrun jossain vaiheessa syömään sen, jos jätän sen tuohon, joten ehkä paras syöttää se jollekin pahaa-aavistamattomalle ihmispololle. Oon nyt muutenkin alkanut kaikkien herkkujen kanssa tekemään sitä, että ostan jotain hyvää aina kun käyn kaupassa ja syön itse vaan ihan tosi vähän ja sit lopulta ne päätyy aina jonkun muun syömiksi kun en itse ole syönyt. Viimeksi ostin sipsejä ja dipin. Sekoitin sen dipin ja niin päin pois, söin pari sipsiä enkä koskenutkaan dippiin. Lopulta kämppis auliisti operoi mokomat pois päiviltään.

Tuun aina jotenkin mustasukkaiseksi kun joku muu syö mun namit. Toisaalta tiedän, että on parempi, ettei ne keräänny mun ympärille, mutta silti, ne on MUN. Ja vaikka annan luvan jollekin niiden syömiseen, ja tuputankin niitä, niin silti tuntuu semmonen pistos joka suupalalla jonka näen katoavan toisen sisuksiin. Ja samalla tunnen hyvää oloa siitä, että toinen mussuttaa ja itse vain katson tyynenä vieretä, ihan kuin olisin muka parempi kuin se toinen. Päätä vaivaava ristiriita.

Pari tuntia niin voin vihdoin lähteä kouluun. Jee!