Kuten jo aiemmin kerroin, tapasin juhannuksena Een, jota kutsun tästä eteenpäin Korpuksi, joka on aivan.äärettömän.mahtava.ihminen. Heti juhannuksesta selviydyttyäni kerroin Ärrälle Korpusta, josta saatiin aikaiseksi maailmankaikkeuksien riita, jonka Ärrä päätti paiskomalla ovet takanaan kiinni ja ajamalla pois. Sen jälkeen en ole kuullut miehestä yhtään mitään. Herra ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin, joten päätin jo antaa olla. Ehkä otin koko ihmisen liian kevyesti kun noin vain heitän sen romukoppaan enkä itke kovasti perään.
No, nyt sitten mennyt päälle viikko Korpun vieressä nukkuen, sen sydänääniin nukahdellen ja kuorsauksiin heräten. Tuossa se tuhisee pää mun sylissä nytkin :). Voi tätä ihastumisen onnea ja autuutta kun kaikki pienet arkipäiväiset asiat tuntuu niin ihanilta ihan vain, koska ihastus on mukana niissä. Tiskaaminen, imurointi tai kelassa jonottaminen ei oo ollut varmaan ikinä hauskempaa kuin tuon yhden kanssa.
Olen ajatellut ruokaa vähemmän ja vähemmän, ja nyt kun pysähdyin sitä miettimään, tajusin, etten ole pahemmin syönytkään. Vitamiinit, lääkkeet ja kalaöljyt päivittäin ja kahvia aika paljon, lightlimuja ja vichyä oon juonut kyllä paljon, muuten oon elänyt aikalailla kirsikoilla, omenoilla ja tummalla leivällä kurkun kanssa. Hyvä minä ! Päänsisäinen elämäkään ei ole vaivannut sen pienen maniapiikin jälkeeen, tuntuu että kaikki olis paljon selkeempää ku ennen/yleensä :)
Sain tossa näköjään taas anonyymin kommentin, johon haluan kommentoida tässä näin, koska se sai aikaan suuren iloisuudentunteen
Hei! saathan varmasti noista vitamiinijutista kaikki tarvittemas :) ettei hiukset rupee katoo vitamiinien puutteesta :o
kiitos kun oot kirjottanu tänne, ite oon saanu tästä paljon tukee!! :)
Musta on aivan mahtavaa kuulla että mun näistä sepityksistä ja yleisestä epämääräisestä avautumisesta mun arjesta auttaa ja antaa tukea jollekin, tuntuu etten ihan turhaan tänne kirjoita sittenkään, vaikka turhasta arjesta kirjoitankin. Hurjasti voimia ja jaksamisia ihan jokaiselle joka tätä lukee, kukaan ei oo ikinä yksin <3.
Mutta nyt kietoudun iki-ihanan Korpun halaukseen ja uppoudun sen lämpöön ja pehmeyteen kuunnellen kun sen sydän lyö mukavan rauhallisesti <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aww! Tulipa itellekkin semmonen onnellinen olo sun puolesta. :) Mitä sitä hei turhaan murehtia muiden perään, kun tuommonen ihanuus on sulle vierelle löytynyt. ;D
VastaaPoistaHheh. No kiva kuulla. Joo tämmönen vähän shoppaus vaikeuksia omaava olen :D
VastaaPoistaNo joo se on joku insinööri :D Niin en mä usko että se kauheen idiootti on :D Mut selviää sit, jos ei miellytä niin ainahan mä voin lähtee muualle kun festareil törmäillää kuitenki :D
VastaaPoistaHih, muistan itekin vielä ton ihanan ihastumisolon kun pysty vaikka tuijottaan pyykkin kuivumista eikä ollu yhtään tylsää kun toinen oli vieressä. Tai edes lähellä. :)
VastaaPoistaSulla on kiva blogi, luen aina, mutta harvemmin kommentoin kun jostain syystä työpaikalla on estetty kommentoiminen bloggerin blogeissa (minäkö surffailen työajalla...) ja kotona ei aina sitten ehdi lueskelemaan enää.