pitkästä aikaa sekavuutta.

Aikaa on vierähtänyt liikaa jotta osaisin aloittaa kunnolla. Muutin toiseen kaupunkiin pari kuukautta sitten, eikä mulla ole ollut omaa konetta enkä halua koulun koneelta käydä missään "omilla sivuilla" (esim sähköposti yms) joten hiljasta on ollut tää kirjottaminen.

Mutta asiaan. Muutin tosiaan, niinkuin jo sanoin, toiseen kaupunkiin koulun perässä. Kaupunkiin, josta en tuntenut aluksi kuin muutaman ihmisen. Ajatuskin uusista ihmisistä ja uusista baareista, uusista sosiaalisista suhteista hirvitti, mutta toisaalta sain aivan uuden alun, josta oon ollut tosi innostunut. On ollut paljon helpompi hengittää kun kukaan ei tiedä musta enempää kuin mitä haluan kertoa.

Vaikeinta on ollut tää yksinäisyys, tuntuu ettei ole ketään tarpeeksi läheistä lähellä. Vieläpä kun olen hyvin riippuvainen läheisistäni/läheisyydestä (vaikkakaan en uskalla sitoutua kunnolla). Kesän lopussa jätin Korpun, joka oli käynyt liian läheiseksi ja alkoi ahdistaa. Sen jälkeen mulla ei oo ollut edes yhen illan juttuja. Yksi mies on täällä, jonka kanssa on tullut harrastettua kissa ja hiiri-leikkiä. Molemmat tiedetään, että toinen on kiinnostunut, me nähdään vähän väliä, jutellaan, pidetään hauskaa, mutta kumpikaan ei tee sitä kunnon alotetta. Tää on mulle jotenkin tosi uutta ja jännittävää tää tämmönen :)

Varsinkin iltaisin, kun oon yksin kotona, iskee se yksinäisyys, jolloin vaan istun sängyllä, halailen tyynyä ja katselen ikkunasta ulos. Näihin hetkiin oon löytänyt hetkeksi helpottavan lääkkeen: ruoka. Olen alkanut mättämään ja mättämään, ja siitäkös sitten morkkis seuraakin. Olen lihonut. Kävin toissapäivänä vaa'alla pitkästä aikaa, ja se näyttää jo yli 50. Oon niin vihanen itelleni että tekee mieli vaan hakata itseäni. Tehdä mitä vaan, mikä tuntuisi kunnolliselta rankaisulta. Mutta kun huono olo iskee, on helppo vain syödä lisää. Mun pitää saada itseäni niskasta kiinni jotta voin taas näyttää hyvältä.

Anteeksi kovasti tämmöinen pikainen ja epäselvä merkintä, mun ajatukset harhailee liikaa jotta voisin kirjoittaa mitään järkevää, mitään pintaa syvemmälle ajatuksiini kaivautuvaa.