Mitä jos et kelpaisi äidillesi?
Et olisi tarpeeksi hyvä hänen tyttärekseen?
Olisit epäonnistunut elämässäsi niin, että joka aamu hänen äänestänsä kuultaisi pettymys ja häpeä?
Kuulisit hänen ajatuksensa siitä, kuinka et ole tarpeeksi sitä ja tarpeeksi tätä etkä saa mitään aikaiseksi. Valintasi ovat aina vääriä, sinusta ei ole mihinkään.
Et hallitse elämääsi.
Ah, niin ihana arkeni.
Mut johonkin musta on, jotain mä hallitsen. Itseni ja oman vartaloni.
Mun keho on mun valtakunta, ja mä olen sen yksinvaltias.
Kuulemma mulla ei ole päättäväisyyttä, mutta jos mulla ei sitä ole, niin millä olen viikon-pari syömättä lähes mitään?
Millä musta tulee höyhenenkevyt, kaunis?
Vielä tänä kesänä tuun olemaan se tyttö, jota katsotaan rannalla ihaillen ja henkeä haukkoen, kun se on niin laiha, niin kaunis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
tiedän henk koht ku äiti on syyttävä sormi ojossa... toivottavasti pääset takas sinne minne haluutkin :)
VastaaPoistaMinä myös tiedän millaista on, kun ei kelpaa ja kaiken tekee väärin. Kun kerrankin onnistuu jossain, niin se on suuren suuri yllätys. Tsemppiä ihan kauheesti!
VastaaPoistaJokainen ihminen on ainutlaatuinen ja tärkeä, myös sinä. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet, vaikka äitisi ei hyväksyisi. Toivottavasti löydät elämässä rinnallesi ihmisen joka jaksaa kuunnella sinua ja pitää sylissä. Sinun ei tarvitse olla laiha, sillä huomaan sinusta kauniin, herkän ja keijumaisen sisäisen luonteen.
VastaaPoista-T