En saa unta. Ulkona on jo valosaa ja oon pyörinyt koko yön tässä nukkumatta hetkeäkään. en ole edes torkahtanut. Haluan Ärrän tänne. Haluan sen viereen sen tuoksuun sen lämpöön sen syliin sen turvaan.
Ajeltiin koko päivä ympäriinsä, mä katselin sitä ja sen keskittynyttä ilmettä kun se ajoi. Mulla oli onnellinen olo, hymyilytti, hihitytti, kaikki oli ihanaa. niinkuin Ärrän seurassa yleensäkin, mutta tänään oli jotenkin ihanampaa. Juteltiin niitä näitä kun se jysähti mun päähän, ja mä säikähdin. Mä rakastan sitä. Oli pakko pysähtyä tupakalle. heti.
Olen aina kiintynyt ihmisiin helposti, joihinkin rakastunut. kahteen oikeastaan. Ärrään kiintyminen ei ole tuntunut ollenkaan pelottavalta, pelkästään hyvältä ja turvalliselta. Mutta Rakastuminen (tai sen myöntäminen) pelottaa. Mitä siitä seuraisi? Ei taaskaan mitään hyvää. Rakastun, se muuttuu kusipääksi sen takia, mä roikun, koska olen ensinnäkin kiintynyt ja toisekseen Rakastunut. Se satuttaa, tekee kaikkea, mitä Rakastetun ei kuulu tehdä. Itken, valitan, huudan, raivoan. Jätän, löydän itseni uudelleen sen kainalosta, ollaan viikko-kaks onnellisia taas, sitten alkaa sama. Noidankehä, oravanpyörä. Ja kaikki vaan ja ainoastaan Niiden Kolmen Sanan sanomisesta. Ehei, mua ei saa edes aseella uhaten sanomaan sitä sille. vaikka niin kovasti haluaisin sanoa. haluaiSIN, en halua.
Koska en pysty sitä sille sanomaan, voin kirjottaa sen tänne, koska se ei toivottavasti eksy tänne ikinä.
Mä rakastan sua, Ärrä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti